Kuuma kesä ja sä et voi pitää t-paitaa.
Miksikö?
Koska siitä seuraisi törkeää vittuilua.
En ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta tuskin kukaan minä täällä kaipasikaan.
Eihän tätä melkein kukaan lue.
Eihän näitä kirjaimia melkein kukaan näe.
Ei ole ketään, jota kiinnostaisi.
"Kaaduin ja oksa raapaisi kaulaani".
Ei se niin ole, älkää uskoko minua.
Valehtelen minkä kerkeän, älkää uskoko minua.
Yöllä heräsin siihen, kun luulin, että kuristan itseäni edelleen.
Oikeasti kaulassani on vain 10 cm pitkä naarmu, joka muistuttaa minua eilis illan tapahtumista.
Sitä olen miettinyt, että miksi en kuollut?
Onko minulla muka vielä jokin asia täällä koettavana?
Kuolema?
Ympäristö oli todella suotuisa minulle.
Järvi, kostea ranta, auringon lasku.
Pieni humala.
Ja kännykän kuulokkeet.
Hiukan voimaa ja kieputusta kaulan ympärille.
Kiskaisuja, vetoja, hengityksen köhisemistä.
Ja kaatuminen maahan.
Ja elämä.
Elämä eilisen muiston kanssa.
Elämä sen asian kanssa, missä en onnistunut.
Missä minä nyt onnistuisinkaan?
En elämässä, enkä kuolemassakaan.
p.s. kurre ja pingu ovat historiaa, siksi olen ottanut heidät pois listalta
-Reta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti