Jumalasta

 

 

 

Patteri humisee taas.

Vatsalla on taas nälkä.

Tällä kertaa myös ulkonaoleva maailma pitää ääntä.

 

 

 

Ulkona on ollut todella tuulista koko illan, tuntuu että katto lähtee kirjaimellisesti päältä. Mietin tuossa äsken, että mistä tuo tuulisuus voisi johtua. Mieleeni tuli vain lause "Ehkä jumala on vihainen".

 

 

 

Voikohan jumala olla vihainen? Ja jos voi, niin kenelle hän on vihainen? Mitä se joku on tehnyt, saadessaan jumalan vihaiseksi? Laantuukohan jumalan viha koskaan? Pääseekö jumalan suututtanut taivaaseen? Ehkä.

 

 

 

Olenkohan minä suututtanut jumalan joskus? Olen miettinyt, että se, että olen ajatellut lopettaa elämäni kesken tekemällä itsemurhan olisi voinut hyvinkin suuttuttaa jumalan, sillä jättäisin kesken vain sen, mitä hän on minulle antanut, elämän. Vai olisiko se sittenkin tarkoitus? Jos jumala tahtookin, tai on suunnitellut, sellaisen lopun minua varten. Että kuolisin omasta kädestäni. Tosin se, etten ole vielä tehnyt sitä, voi olla merkki siitä, että se ei ehkä olekkaan tarkoitettua. Vielä.

 

 

 

Myös se, miten olen elänyt elämääni, on voinut vaikuttaa jumalan käsitykseen minusta. Varastelu, pettäminen, valehtelu..kaikki niin turhaa, ja silti tehty. Mutta ehkä sekin on vain kuulunut jumalan suunnitelmaan. Ehkä niin oli tarkoitettua ja ehkä ne asiat vaikuttavat elämääni vielä jossain vaiheessa. Positiivisesti tai negatiivisesti.

 

 

Joku sanoi, että jumala on tämä maailma. Joku sanoi, että jumala on kaikkialla. Joku sanoi, että hän on vanha mies pilvilinnassaan, ja joku, että hän on avaruus tai aurinko. Minä ajattelen häntä sinä miehenä pilvilinnassa. Pääsisinköhän minäkin joskus siihen linnaan?

 

 

-Reta