Olen taas koko illan katsellut hemaisevan laihoja ihmisiä.
luurankoja.
Tahdon heidän jalkansa,
heidän vatsansa.
En pysy paikoillani.
Minusta on tälläkin hetkellä todella hankalaa istua tietokoneen ääressä,
kun tiedän, että voisin ravata olohuone-keittiö väliä.
Sitä on tänään tullut ravattua, vaikka en ole kummassakaan tilassa mitään tehnyt.
Palelen, mutta se ei haittaa.
Minuun koskee, mutta se ei haittaa.
Olen ansainnut tämän kaiken.
Olen niin hirveä ihminen.
Olen ansainnut tämän kaiken.
Ansaitsen kaiken, mikä ei ole mielestäni mukavaa.
Miksi?
Koska olen niin hirveä ihminen.
Jonkun mielestä liian laihat jalat ovat hirveät.
Liian laiha vatsa on hirveä.
Minusta ne ovat kauniita.
Eivät ne ole liian laihoja,
ne ovat kauniita.
Mutta minä en ansaitse kauneutta,
siksi näytänkin sotanorsulta.
Minä näytän sotanorsulta.
-Reta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti